Törnävänsaari, Seinäjoki
Vallilan lumoavan värikkäät perhoset toivottavat Provinssissa vierailijat tervetulleiksi keskikesäiseen festivaaliin. Niiden sävykkäinä leiskuvat siivet ovat täynnä elämäniloa ja kepeyttä – mikä sen sopivampaa nauttimiseen tarkoitettuna viikonloppuna.
Pääportilla leijailevat yöperhoset siivittävät tulijat kohti yöttömän yön viettoa. Siivet ovat täynnä vehreää vihreää ja salaperäistä sinistä. Myös muut kesäisten iltojen ja päivien olennot näyttäytyvät festivaalikansaa ilahduttavissa Vallilan kuoseissa.
Yötanssi-design on Vallilan kuosisuunnittelija Matleena Issakaisen käsialaa. Siinä voi ihastella näyttävien festariötököiden liitelyä, ja sitähän ne harrastavatkin kautta festivaalialueen: sisääntuloporttien lisäksi hyönteiskuosiin on puettu kolme pitkää festariaitaa sekä päälavan kolmikerroksinen miksaustorni.
Vallila X Provinssi -festarikangaskassi on Provinssin virallinen festarikassi. Vallilan suunnittelijoiden taiteilema luomus hehkuu kahdessa värityksessä, viehättävän vaaleanpunaisena ja loimuavan oranssina. Malliston kassit ovat myynnissä festarialueen merchandise-pisteellä, joten käy nappaamassa omasi, jos haluat ehtiä viimeistelemään festari-lookisi tyrmäävän upealla perhos-designilla!
Ilma suosi kävijöitä ja sen havaitsi kävijöiden hymyissä ja katseissa. Kasvoilta hehkui kesäfiilis ja vapauden tunne. Tunnelma oli todellakin kohdallaan.
Bändikattaus oli Provinssille tyypilliseen tapaan huippuluokkaa. Jo torstaina musiikinystäviä hemmoteltiin monenlaisilla huippuartisteilla niin koti- kuin kaukomailta.
Iltapäivän aloitti Haloo Helsinki -yhtyeen vokalistin sooloprojekti Ellips, jota seurasi tiiviissä tuntumassa Von Hertzen Brothers -muusikoilla höystetty Kingston Wall. Energinen keikka sopi loistavasti iltapäivän tunnelman kohottajaksi ja sen aikana koettiin aivan erityinen hetki, kun Mikko von Hertzen omisti Shine On Me -kappaleen edesmenneelle Kingston Wallin solistille Petri Wallille – ja pilvessä ollut taivas aukesi antaen lämpimälle auringonpaisteelle tilaa.
Suomimetallin suurnimi Amorphis täytti odotukset jälleen kerran, kuten irkkurokin sanansaattaja Flogging Molly, jonka keikan aikana lähtivät todelliset tanssit käyntiin päälavan edessä. Ismo Alanko puolestaan osoitti illan hämärtyessä, että ikä on vain numero. Kaksikymppisen energia suodattui juhlakansaan ja kaikki varmasti kokivat elävänsä taiteilijaelämää.
Raskassoutuisemman sävelmaailman ystävät saivat myös oman maukkaan illallisensa, kun progressiivista metallia taituroivat Tesseract ja Converge louhivat oman leiviskänsä mallikkaasti. Samoin suoriutui Bring Me The Horizon, joka saatiin onneksi nyt Provinssin lauteille. Se veti suupielet korviin kaikilta, joilta bändin veto jäi väliin vuonna 2016 keikan peruunnuttua. Pariisin kevät toi kevättä rintaan kylmenevässä yössä ja illan päätöshetkiin ajoittunut Macklemoren keikka veikin fiilikset sitten jo miltei helteisiksi.
Provinssi osoitti jälleen kerran vahvuutensa artistikattauksensa monipuolisuudella. Tarjonta kannusti tutustumaan itsellekin aiemmin tuntemattomampien tekijöiden tuotantoon. Mikäs sen hienompaa!
Aluetaide oli myös näkyvässä osassa festivaaleilla. Elämykset eivät siis rajoittuneet siihen, mitä lavoilla tapahtuu, vaan näettävää, aistittavaa ja koettavaa oli kaikkialla. Provinssin alueen voikin mieltää yhdeksi suureksi taidenäyttelyksi, tai elämyspuistoksi.
Heti sisäänkäynnin tuntumasta löytyi taidenäyttely, johon oli ripustettu Juhani Perälän Portraits -kokoelman maalauksia. Tuntumaa muuhunkin kuin musiikkiin oli siis tarjolla ensi askelista lähtien.
Mielenkiintoa herättivät myös Alpo Koivumäen luomat Savanni Collection -eläimet, jotka lymyilivät tai tekivät tuttavuutta festivaalialueen eri kolkissa. Itseä viehätti etenkin lammesta ylös kömpivä krokotiili, joka omassa vaikuttavassa rujoudessaan pysäytti ohikulkijan niille sijoilleen.
Provinssi on ihmisten juhla ja sitä kuvasti tapahtuma-alueen keskellä kohoava kahden toisensa kohtaavan patsaan muodostama Sini Savelan ja Sanna Keisalan teos. Näiden suurten kierrätysmateriaaleista koottujen olentojen vaitelias vuoropuhelu sai miettimään kohtaamisia ja vuorovaikutusta – juuri niitä asioita, mistä festareissa on kyse.
Upeina näyttäytyivät lisäksi illan pimetessä taianomaisesti hohtavat valokuutiot, jotka olivat yhtä aikaa kuin väärään paikkaan jostain päätyneitä mutta silti täydellisesti maisemaan istuvia. Ne herättivätkin monissa mielenkiintoa ja kamerat kävivät taajaan.
Syötäviä herkutteluhetkiin löytyi moneen nälkään. Ravintola-alueella oli tarjolla antimia niin itämaisen ruoan ystäville kuin niitä perinteisiä makkaraperunoita himoitseville. Hiukopalan puutteesta ei siis todellakaan tarvinnut kärsiä.
Vallilan raportti festivaalimeiningistä rajoittuu torstaihin. Provinssi jatkuu kuitenkin lauantaihin asti ja avajaispäivän tunnelmien perusteella voi vilpittömästi kannustaa suuntaamaan kohti Törnävänsaarta. Tarjolla on paljon kaikenlaista, mikä saa varmasti kesäfiilikset kohdalleen.
Kiitos Provinssi ja hyvää festivaaliviikonloppua!
